Tällä palstalla on sivuttu muutaman kerran vähän harvinaisempia ja erikoisempia kohteita. Esimerkiksi @houtari on hienosti huomioinut kuntoportaiden ja maitolaitureiden tagausta ja kartoitusta. Aiemmin oli myös puhetta yksittäisten puiden merkinnästä.
Lähelläni on pari komeaa siirtolohkaretta, ja huomasin yllättäen, että niitä ei ole merkitty OSMiin. Pieni overpass-haku paljastaa, että itse asiassa Suomessa niitä ei ole tagattu (tätä kirjoittaessa) yhtäkään. Maailmanlaajuisestikin niitä on—ainakin geological=glacial_erratic-tagin taginfo-sivun mukaan—vain noin neljä ja puolisataa.
Samalla tavalla kuin (mahdollisesti) kuntoportaat ja maitolaiturit, siirtolohkareetkaan eivät ole erityisen uniikkeja Suomelle. Täältä niitä löytyy kuitenkin aika paljon, ja joka tapauksessa ne rajoittuvat jääkauden aikaisen mannerjään reuna-alueille (OSMin mukaan tosin yksi löytyy mm. Portugalin pohjoisosasta).
Lumiseen ja pimeään aikaan noita ei ole erityisen kiva etsiä metsistä, mutta ajattelin ottaa siirtolohkareiden kartoituksen (omassa tapauksessani lähinnä pääkaupunkiseudulla) ensi vuonna vähän systemaattisemmaksi tavoitteekseni. Kaikki muutkin ovat toki tervetulleita mukaan talkoisiin!
Muutamilla siirtolohkareilla myös harrastetaan esimerkisi boulderointia ja Suomen kiipeiltäville siirtolohkareille löytyy harrastajien ylläpitämä oma karttansa. Noista kartoista (kuten muistakaan kartoista tai aineistoista) ei tietenkään saa kopioida dataa suoraan OSMiin, mutta sen perusteella voisi etsiä kohteita luonnosta ja merkata GPS-laitteen avulla OSMiinkin. Tuosta linkkaamastani kartasta puuttuu myös aika monia isoja siirtolohkareita, joilla ei syystä tai toisesta näköjään ainakaan säännönmukaisesti kiipeillä. Olisiko osa hiidenkivistä jopa rauhoitettu? Tietääkö joku?
OSM wikissä on oma pieni kohta boulderointiin liittyville tageille, mutta tuleeko kenellekään mieleen mitään muita käteviä lisätageja? Kivilaji? Korkeusarvio?
Siirtolohkareiden kanssa on, ehkä, vähän sama kysymys kuin puidenkin kanssa: miten iso kiven pitää olla, että se kannattaa merkitä karttaan. Siirtolohkareiden tapauksessa tosin luonnonvalinta on tehnyt tehtävänsä, ja vain isoimmat ja kestävimmät kivet ovat ylipäätään jäljellä. Pienemmät hautautuvat maaperään ja osa isommista rapakivistä on rapautunut jo kauan sitten olemattomiin.
Mutta mietteitä ja vinkkejä kaikesta tästä saa kernaasti laittaa threadiin!
Siirtolohkareet taitavat olla suurimmassa arvossa Virossa ja Latviassa, joissa niillä on nimet ja vieressä kyltit, joista selviää niiden tärkeimmät mitat.
Tarkistin pari lohkaretta noilta listoilta, eikä niillä ainakaan näy olevan tuota “glacial_erratic”-merkintää.
Tässä voisi olla aihetta kansainväliselle yhteistyölle.
Tosiaan, siirtolohkareita näyttää puuttuvan kartalta aika monesta muustakin maasta.
Toisaalta, Suomessakin ainakin muutamia siirtolohkareita on näköjään kyllä kartoitettu, mutta niiltä vain puuttuu tuo geological=glacial_erratic -tagi.
Ohessa linkki Overpass-hakuun, joka hakee Suomen alueelta kaikkinatural=stone -tagatut kohteet (nodet tai wayt), joilla on jokin name-arvo. Niitä on tätä kirjoittaessa 144 kappaletta. Tuota hakua voisi varmaan parantaa etsimällä nimitagin sisältä ‘[Ss]iirtolohkare’-merkkijonoa. Mitenköhän hyvin Overpass tukee suoraan regexpejä?
Osan nimet eivät viittaa siirtolohkareeseen (esim: “Anja Pankasalon puisto -kyltti kivellä”), mutta aika monella on nimessäkin mainittu “Siirtolohkare”, ja joillain näistä on myös suojeluarvo (esim: “Ramunderstenen”, jolla on tagina myös protected=yes).
Noille nimitagin perusteella ilmiselvästi siirtolohkareiksi jo tunnistetuille kiville voisi tietysti melkein automaattisesti lisätä tuon tarkemman glacial_erratic-arvon. Mutta kieltämättä 144 kappaletta on aika pieni lukumäärä. Todellisuudessa niitä lienee Suomessa vähintään kertaluokkaa suurempi määrä.
Tuo löytää muutaman siirtolohkareen (jotka tiedän sellaisiksi), jotka aiempi haku ohittaa, mutta pudottaa kyllä hyvin monta tosiasiallista siirtolohkaretta, jotka aiempi haku löytää.
Ainakin tagittamisen johdonmukaistamisessa olisi siis paljonkin parantamisen varaa, mutta—kuten aiemmin todettua—hiidenkiviä puuttuu kyllä kartalta paljon.
Aika monella siirtolohkareella on näköjään, tosiaan, nimenä “siirtolohkare” (siis name=Siirtolohkare (tjms.) -tagi OSMin tietokannassa). Nämä kaikki tapaukset voisin varmaankin (jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa) korjata automaattisesti siten, että poistan niiltä tuon name-tagin ja lisään oikean geological=glacial_erratic-tagin. Vai löytyykö tälle ehdotukselle vastustusta? Osalle siirtolohkareista on kyllä annettu myös ihan oikea ja paikallisesti varmaankin tunnettu ellei jopa merkattu erisnimi, mutta ‘Siirtolohkare’ ei liene sellainen. Tuo glacial_erratic kuvaisi kiven luonteen oikeammin kuin name-tagin arvo.
SYKE:n luonnonmuistomerkkiaineistossa https://wwwd3.ymparisto.fi/d3/gis_data/spesific/luonnonmuistomerkit.zip näyttää olevan 127 kpl sellaisia kohteita, joiden nimi on *kivi* ja 68 kpl nimeltään *lohkore*. Osa niistä on varmaankin siirtolohkareita. Mutta tarvitaanko geologi varmistamaan, onko se oikea siirtolohkare, joka on kulkeutunut nykyiselle paikalleen jostain muualta?
Siirtolohkare on iso kivi, joka ei ole sen alkuperäisen emokallion lähellä - näin maallikko sen ilman geologian tuntemusta tulkitsee. Eli kun ajattelen armeija-aikaa Kymenlaaksossa, niin siellähän on metsät täynnä kiviä. Olisiko jokainen niistä siirtolohkare, koska tuskin siitä ympäriltä on kallio vain kadonnut. Lähinnä ajattelen siirtolohkareiden lisäksi OSM kivikuvausta yleensä. Eli onhan Maanmittauslaitoksen maastokartalla isot määrät kiviä metsässä ja OSM kartalla niitä ei ole.
Eli jokainen iso murikka ilman kalliota lähimaillakaan voidaan minusta aika huoletta tulkita siirtolohkareeksi. Se mitkä niistä kannattaa viedä kartalle on toinen tarina.
Kiitokset hyvistä huomioista @JRA :lle ja @tikola :lle!
Juu, jotakuinkin näin! Toinen tunnistamiskeino on selvästi eri kivilaji erilajisella kalliolla tai -ympäristössä. Tämä on toki maallikkogeologille aika haastava tehtävä.
Kuten mainitsin aiemmin, fyysinen koko on tässä varmaan aika määräävä kriteeri myös. Harjuilla ja niiden läheisyydessä löytää—oletettavasti samanlaisesta etiologiasta johtuen—myös siirtolohkareita. Varmaan niitä on myös hautautuneena soraan, ehkä paljonkin. Siirtolohkarekandidaatteja löytää kyllä metsistä aina silloin tällöin. Mutta keskellä metsää ne eivät ole välttämättä aina löydä kovin montaa kiinnostunutta silmäparia.
Sanottakoon myös, että tuossa aiemmin linkkaamassani boulderointikartassa (pikaisen selailun jälkeen) varmaankaan läheskään kaikki kohteet eivät ole siirtolohkareita. Tämäkin käy kyllä järkeen: ‘boulder’ kun tarkoittaa lohkaretta ja vain osa lohkareista on jääkautisia siirtolohkareita.
Mutta selvästikin, eri aineistoista löytää hyvin eri kriteerein poimittuja siirtolohkareita. Missään ei oikein ole kattavaa aineistoa kaikista. Esimerkiksi tuosta boulderointikartasta löytää monia (ehkä vähän pienempiä) kohteita, joita ei ole mainittu monessakaan geologisemmassa lähteessä. Osa nykyisillä takapihoilla ja kaupunkialueilla olevista siirtolohklareista puuttuu taas näistä molemmista lähteistä (ehkä siksi, että ne eivät ole kiipeilemiseen riittävän haastavia, ja liian pieniä tai tavanomaisia ollakseen geologisesti merkittäviä). Isoimmat, historiallisesti merkittävimät ja osa suojelluista löytyvät Wikipediasta, mutta esim. nuo kiipeiltävät siirtolohkareet puuttuvat virallisimmista listoista.