Minua on pitkään mietityttänyt pitäisikö tiestön ja maankäytön kartoittamisesta tehdä jonkinlainen linjaus. Totesin, että ainakin olisi järkevä käydä keskustelua asiasta.
OSM:ssä on selvästi kahta maankäytön (myös metsät, puskat yms.) kartoituksen koulukuntaa. Toiset kartoittajat vievät maankäytön polygonit aina viereisten teiden (tai minkä tahansa highway-tagin) viivoihin kiinni siten, että nämä jakavat samat nodet. Ja jos maankäyttö jatkuu tien toisella puolella, jatketaan maankäyttöä tien yli. Toinen koulukunta taas pyrkii pitämään polygonit irrallaan väylistä, sekä katkaisemaan maankäytön aina tien kohdalla.
Itse kuulun erottelun koulukuntaan. Perusteluja tämän lähestymistavan paremmuudelle on mielessäni muutama.
Ensinnäkin muokattavuus on helpompaa. Tätä argumenttia näkee myös OSM-wikissä, eli uudelle kartoittajalle on selkeämpää, että toisistaan riippumattomat objektit eivät ole kiinni toisissaan ja näin virheitä syntyy vähemmän. Olen useamman kerran nähnyt tapauksia joissa tien linjauksen päivitys on vetänyt maankäytön mukanaan aivan mutkalle, selvästi vahingossa (esim. pellon reunan pyörätie - tien linjausta pitäisi voida muuttaa ilman että pellon reuna seuraa perässä). Päivittäminen on paljon helpompaa, kun kummallakin objektilla on omat nodet.
Toinen ja oikeastaan vahvempi perustelu liittyy väylien alueisiin ja niiden määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Esimerkiksi asemakaavoissa tiestö on oma lajinsa, eivätkä tiet kuulu vaikkapa asumiseen kaavoitettuun alueeseen, vaan niiden ulkopuolelle. Jos maankäyttö kartoitetaan tiestön päälle, esim. teollisuusalueen jatkuessa tien yli, tulee kartoittaja tällöin merkanneeksi myös tien teollisuusalueeksi (vaikka näin ei siis tosiasiallisesti ole).
Mihin maankäyttö sitten tulisi rajata? Itse olen suosinut MML:n tonttijakoa, josta pystyy todella usein päättelemään mihin tontit ja siten maankäyttö päättyy suhteessa tiestöön. Esim. teollisuustontin rajalla päättyy myös teollisuusalue, enkä jätä kadun päälle mitään polygonia. Lisäksi olen katkaissut esim. landuse=grass-polygonit jalankulkuväylien reunoihin, sillä ruoho ei tosiaan peitä näitä väyliä (polut sitten asia erikseen, sillä ruoho jatkuu niiden yli). Päänvaivaa ovat aiheuttaneet puistot eli leisure=park, jotka koostuvat monesti useista tonteista eivätkä niiden maankäytölliset rajat siis ole varmuudella pääteltävissä.
Ja vähäisimpänä perusteluna vielä tagi area:highway. Jos se joskus tulevaisuudessa ottaa riittävästi tuultaa alleen, on väylien alueiden kartoituksen lisääminen helpompaa, kun niiden käyttämä tila on jo valmiiksi olemassa aukkoina datassa.
Mitä mieltä te muut olette? Olen täällä forumilla aktiivisilta kirjoittelijoilta nähnyt kumpaakin kartoitustapaa, joten olisi mielenkiintoista kuulla teidän perustelujanne näiden lähestymistapojen puolesta ja vastaan.