Kuten varmaankin tiedätte, kaasuputki ja datakaapeli vaurioittuivat Suomenlahdella. Tämä on sitten herättänyt keskustelua siitä, miksi putkien ja kaapelien sijainti on ylipäänsä julkista tietoa. Monia argumentteja julkista tietoa tukemaan toki on, mutta aiheellista on kenties myös kritiikki. Onko tämä tosiaan turvallisuusuhka, jos puhutaan myös maanpäällisestä infrasta? Kaasuputket, sähköasemat ja sähkölinjat ovat asioita joita olen itsekin lisännyt karttaan. Onko tämä suotavaa vai onko parempi jättää lisäämättä?
Itse olen avoimen datan kannalla, sillä valtiolliset toimijat luultavasti saavat tietoonsa tärkeän infran sijainnin vaikka tieto ei julkista olisikaan. Niin sanottu security through obscurity ei mielestäni ole riittävä peruste, mutta toisaalta ymmärrän että satojen kilometrien pituisilla yhteyksillä ei voi olla perusteellista valvontaa ja suojausta. Keskustelua tässä herättelen.
Kaikki karttadata voi jollain tulkinnalla olla turvallisuusuhka, kuten Kiinan lähestymistavasta kartoittamiseen voidaan päätellä. Kannattanee jättää tällaiset asiat lainsäätäjien ja viranomaisten tekemien riskiarvioiden huoleksi, jos on huolissaan jonkin kartoittamisesta. Karttadata kuitenkin oletuksena tarjoaa mahdollisuuksia harrastus-, tutkimus- ja kaupalliseen käyttöön ja sitä kautta on turha lähteä etukäteen suodattamaan sitä. Ellei lakiseikat tätä vaadi.
Suojelemisen arvoisiksi kohteiksi kaasuputkien ja sähkölinjojen ja -asemien lisäksi voisi lukea myös vaikkapa lentokentät, sairaalat, rautatiet, varuskunnat, mastot ja jopa yksittäiset sillat. Näiden varjeleminen on toki tärkeää. Lopulta näiden sijainnista kiinnostunut taho pystyy halutessaan kyllä saamaan tiedot käsiinsä muualtakin kuin Openstreetmapista. Äärimmäisessä tapauksessa sairaalan löytäminen heti auton navigaattorin avulla voi mahdollisesti säästää ihmishengen. Yltiöpäinen piilottelu tekisi OSM:ista käyttökelvottoman tavalliselle ihmiselle, mutta asiat kuitenkin löytyisivät toisista kartoista, ilmakuvista tai muualta netistä ja kaiken näkyvän voisi kuitenkin tarkastaa paikan päällä. Itse jättäisin kartoittamatta vain erikseen kielletyt paikat sekä turvaluokiteltujen tai yleisöltä eristettyjen alueiden ja paikkojen sisäpuolen. Kaikki ohikulkijat voivat nähdä vaikka sähkölaitoksen ulkoa päin, mutta koska sisälle ei ole asiaa, ei sieltä ilmakuvaa tarkempaa karttaakaan tarvita.
Kartta-alallahan on Suomessa ollut jostain 90 luvulta lähtien linja, että se mikä silmällä näkyy on julkista. Tämän voisi OSM termistöön muotoilla siten, että se mikä on vapaasti maastossa nähtävissä eikä sinne näkemispaikalle pääsy edellytä avainta tai muuta järjestelyä, niin se saa olla kartalla. Tätä on sitten lavennettu siten, että mikä ilmasta näkyy on myös julkista. Eli esimerkiksi sotilasalueet näkyvät Suomessa ilmakuvissa ihan siinä missä mikä tahansa muukin alue.
Se mitä jollain suljettulla alueella on rakennuksen sisällä tai miten maan alla putket kulkevat ei sitten enää ole julkista. Toisaalta esimerkiksi luolien parkkihalleja ja sinne johtavia väyliä kuvataan kartalla ihan rutiininomaisesti vaikka se esittäminen onkin aika haastavaa. Eli se näkyykö maakaasuputki kartalla on jossain määrin putkioperaattorin oma valinta, jossa heidän tehtävänä on viranomaisten kanssa pohtia mikä on turvallisuusriski ja mikä on siitä riskistä saatava hyöty. Kotini lähellä olevia maakaasuputkia on OSM kartalla. En tiedä onko se tarpeellista, mutta toisaalta kyllä putken sijainti maastossa ihan putken omistajan merkein kerrotaan, joten tuskinpa sitä aidosti yritetään salatakkaan.
Hyvä esimerkki infrasta, joka ei tyypillisesti ole julkista, mutta minusta saisi olla on sadevesikaivot. Ritiläkaivo näkyy tiellä ja siitä ritilästä voi päätellä sen olevan sadevesijärjestelmän osa. Minulla on kotona käytännön ongelma, että suojakelien aikaan yhteen notkoon kasaantuu vesi ja tyypillisesti siellä oleva ritiläkaivo on jään ja lumen alla. Koska vesiverkko ei lähtökohtaisesti ole julkista, ei noitakaan kaivoja mistään rajapinnasta näe. Niinpä sitten olen mittaillut kaivon paikan liikennemerkeistä ja puista ja kun se suojakeli tulee menen rautakangella varttitunniksi koputtelemaan siihen reikiä. Riittää kun kerran kolahtaa teräkseen tiedän, että osuin ja sen jälkeen muutamassa tunnissa se on syöpynyt auki ja vesilammikot kadonneet. Eli minulla on ihan konkreettinen kansalaisen tarve, jossa tietty vesiverkon osa saisi olla julkista rajapinnoista jaettavaa tietoa. Se vähentäisi minun hikoilua ihan selvästi.