Minä olen sen järkeillyt, että koska tie on jonkun rakentama ja silloin se ei ole vapaata maastoa vaan jotain rakennettua, jota säädellään muissa laissa kuin siinä jokaisenoikeuden takaamassa vapaassa liikkumisessa maastossa. Maastoliikennelakihan käsittelee miten jollain vehkeellä saa ajella siellä vapaassa maastossa - hyvänä esimerkkinä moottorikelkat tai auton pysäköinti tien ulkopuolelle. Eli minusta tuo jokaisenoikeudella liikkuminen tiellä on vähän epämääräinen asia vaikka toki kävellen se varmaan päteekin. Minusta se kävelykin on tiellä liikkumista ja sitten sen tien yleisyyttä tai yksityisyyttä ja oikeutta siihen kävelyyn rajoitetaan jossain toisaalla.
Tiellä liikkumisen ajoneuvolla olen taas järkeillyt niin, että sillä yksityiselläkin tiellä saa liikkua niin kauan kuin tielle ei aiheuteta haittaa. Eli lähtökohtaisesti sitä ihan yksityistäkin tietä voi varsin vapaasti käyttää, kunhan sitä ei riko. Joskin maanomistajalla on oikeuksia sen rajoittamiseen, mutta lähtökohtaisesti jokaista tietä saa vähäisissä määrin ilman mitään lupajärjestelyjä käyttää, ellei sitä ole jotenkin muuten selvästi rajoitettu. Eli se luvan kysyminen tien satunnaiseen käyttöön ei ole tarpeen vaan jokainen tie on satunnaisesti ja tietä vahingoittamatta käytettävissä, ellei joku selvä merkki tms. toisin kerro. Metsäyhtiöiden puunajo on sitten eri tarina. Se on ajoittain toistuvaa ammattimaista ajoa ja siihen kyllä kysytään lupia. Käytännössähän he usein jälkikäteen korjaavatkin aiheuttamansa vauriot tielle.
Tästä teemasta hyvä esimerkki on isäni metsäpalstan sisällä kulkevat tiet. Aluetta halkoo yksityistie, jonka osakas hän on. Hän ei voi sitä sulkea vaan se on ihan julkisesti vapaasti käytettävä tie, jonka aukipysyminen perustuu tien saamaan yhteiskunnan tukeen. Eli valtio tukee tienpitoa - valtio määrää, että kaikki saavat sitä käyttää vaikka se kiistatta pieneltä osin onkin isäni maalla.
Toinen edellisestä erkaneva tie on sitten rantaan menevä tie. En ole ihan varma onko se kokonaan omalla rahalla rakennettu vai onko siihen 80 luvulla saatu jotain julkista tukea. Jokatapauksessa se on ylläpidoltaan täysin yksityinen tilan sisäinen väylä. Muutama kalamies ajelee sen kautta järvelle, jossa heillä kiistatta on kalastamiseen oikeus. Eli varmaan isäni voisi sen puomittaa, mutta jos sitä oikeudessa alettaisiin ratkoa niin varmasti niillä järvenkäyttöoikeutetuillakin olisi jotain oikeuksia. Eli veikkaisin, että se menisi oikeusteknisesti niin, että isäni ei voi kieltää järvenkäyttöoikeutettujen kulkemista, mutta heidän pitäisi sopia asiasta isäni kanssa. Tosin juuri nyt mikään merkki ei kiellä mitään ja ei sieltä nyt edes kerran viikossa kukaan mene kalalle - olisiko kerran kuukaudessa lähempänä totuutta. Joten parempi että ajavat - pysyy heinä vähempänä tiellä.
Suomen Tieverkko on nähtävissä Väyläviraston sivulla. Siellä se isänikin palstalla kulkeva tie on luokassa Digiroad yksityistie
https://suomenvaylat.vayla.fi/
Se kuvaa totuuden minusta hyvin, eli siltä osin kun tie on ajettavissa se kuuluu sarjan yksityistie, mutta kun se muuttuu kinttupoluksi, jossa pääsee enää korkeintaan traktorilla se ei enää tuohon viivaluokkaan kuulu vaan on pelkkä maastotietokannan polku. Eli tuo kuvaa erinomaisesti sen mikä on oikeasti rakennettua ja mikä on ikiaikaista kulkemisen luontoon synnyttämää väyläverkkoa. Se minkä pistin tuosta Väyläviraston kartasta ilolla merkille, niin sekä isäni metsäpalstan, että appiukon mökkipaikan lähistöllä noiden tilojen sisäisten pienten teiden puomitkin on kuvattu kartalle täysin oikein. Eli jossain on olemassa ihan kohtuullisen totuudenmukainen maanomistajan tielleen laittamat puomit paikkatieto.