ProGIS:n termein “Trailmap-yhteisö” eli Suomen OSM-polkukartoitus ja Trailmap sen aktiivisena osana sai menneellä viikolla paikkatietoalan yhdistyksen ProGIS ry:n vuosittain myöntämän kunniamaininnan: Paikkatiedon kunniamaininnat - ProGIS
Sain kunnian ottaa sen vastaan yhteisön edustajana. Hienoa, että paikkatiedon ammattilaisetkin antoivat näin tunnustusta avoimen datan ja joukkoistuksen voimaan kartoituksessa! Avointa dataa ja erityisesti myös OSM:kin on nähdäkseni sivuttu jo aiempien vuosien kunniamaininnoissa, mutta tuon ProGIS:n verkkosivun perusteella en osaa sanoa kuinka keskeisessä roolissa se on ollut - tämän vuoden kunniamaininnan osalta OSM on ollut ainakin aivan keskiössä.
Sopivasti tällä samalla viikolla maaginen OSM-polkukartoituksen luku kierähti uudelle tuhatluvulle: 29000km! (highway=path ja vähintään mtb:scale tagi - jos lasketaan myös highway=track niin tulisi vielä 13000km lisää, tässä joukossa toki paljon muutakin kuin “polkua”).
Edelleen näistä tapahtumista innostuneena vein viimeinkin maaliin jo 2023 tekemäni data-analyysin OSM-polkukartoituksesta ja kartoittajista. Raapaisin pohjalle Overpass API:n avulla tuoretta OSM-dataa ja sitten muutaman päivän kaivelu Python / Jupyter Notebook avulla etsien vuodesta 2023 tuttuja ja myös uusia näkökulmia dataan. Analyysia, taulukoita ja kuvaajia syntyi melkoinen määrä. Yhtä ja toista mielenkiintoista tuli opittua kartoituksesta ja kartoittajista (tilastollisella tasolla).
Pistin tärkeimmät kasaan lyhyeksi raportiksi: OSM-kartoitus 2025 - lukaiskaa ja kysykää niin lisäilen niitä juttuja mitkä kiinnostavat.
Kaksi isoa kiinnostavaa juttua puuttuu reportista, toinen vielä ja toinen pysyvämmin:
MTB-polkujen geometria eli “missä” - sen analysointi oli vielä tekemättä ja jonkinlainen time lapse kartta tms. olisi mukava tehdä - ei synny ihan vain sormia napsauttamalla
Top NNN lista kartoittajien nimillä - nimet kyllä on aineistossa ja analyysien osana, mutta OSM-yhteisössä vallitsevan käytännön mukaisesti (yksityisyydensuoja) en koe sopivaksi niitä julkaista ilman eri lupaa itse kartoittajilta ja sellaisen kerääminen kaikilta on melko vaikeata.
En tiedä kuinka moni muu on katsellut laajemmin OSM-historiadataa jonkin teeman tai näkökulman ympäriltä. Oman tutkimuksen perusteella voin sanoa, että on melkoisen mielenkiintoista katsottavaa ja data antaa mahdollisuuksia monenlaiseen ihmettelyyn. Samalla kenties se tärkein asia jää sen ulkopuolelle: kartoittajien, erityisesti top NNN kärkipään, motivaatio ja vuosia kestävä innostus tekemiselleen.
Tuo on aika vaatimattomasti sanottu, että @Zarzo olisi “yhteisön edustaja”. Oikeampi muoto on, että @Zarzo on luonut ihan itse jotain, jota me muut sitten pystymme karttamuokkauksillamme tukemaan ja toki siinä samalla sitä omaa elämäämme helpottamaan. Sitäkautta me olemme osa @Zarzon ratkaisussaan hyödyntämää yhteisöä ja siihen yhteisöön minäkin kuulun mielelläni.
On siellä palkinnoissa aiemminkin avoin data ollut mukana vaikkapa noissa HSL jutuissa. Se datan avoimuus on kuitenkin aivan keskeinen asia Suomen paikkatiedon kehityksessä. Muistan itse sen ajan 90 luvulta, kun projekteissa aina maksettiin puolikas kaikesta Maanmittauslaitokselle aineistoista ja se tuntui kyllä kohtuuttomalta. Eli että verovaroin tuotettiin jotain ja siitä sitten vielä maksettiin jotain kuvitteellisia maksuja. Tai eiväthän ne kuvitteellisia ole, koska onhan sillä työllä hintansa vaikka se verovaroista kustannettiinkin. Mutta minkälaiseen rahasummaan pitää verovaroilla kustannettu työ arvottaa, kun joku muu sitä johonkin hyödyntää? Nykyinen hinnoittelumalli, jossa käytännössä rahaa ei liiku on luonut valtavasti toimeliaisuutta ja ehkäpä jotain liiketoimintaankin.
Täydensin raportin / blogikirjoituksen “Menestyksen selitys?” osiota alla olevalla pohdinnalla. Mielellään kuulisin siihen muidenkin ajatuksia, samoin kuin laajemmin kirjoituksen pohdintaan OSM-polkukartoituksen kolmesta ajanjaksosta ja ne yhteen vetävästä “Menestyksen selitys?” osiosta.
Koen, että OSM:n yleinen narratiivi, ja globaaleilla OSM-foorumeilla käyty keskustelu, fokusoituu huomattavan vahvasti avoimen datan ja kartoittamisen (aktiviteettina) itseisarvoon. Paljon vähemmän keskustelua käydään OSM-datan arvosta johonkin tarpeeseen (“map client”) ja tehdään suoraa vertailua vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joiden myötä nousisi myös kysymys siitä miten OSM:ää voisi kehittää vahvemmaksi kilpailijaksi. Hieman karrikoiden tuntuu, että välillä ei vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten Google Maps yms. edes koeta valideiksi kilpailijoiksi, koska ne eivät ole avointa dataa.
OSM-kartoitusta tehdään monilla motiiveilla, kartoittaminen harrastuksena ja avoimen datan tukeminen periaatteena lienee monella kartoittajalla ainakin osa motiivia, mahdollisesti hyvin merkittäväkin osa, etenkin silloin kun tehtyä kartoitustyötä ei ole aivan helppo jäljittää konkreettiseen hyötyyn.
Polkukartoituksen osalta tilanne vaikuttaa eroavan OSM:n valtavirrasta. Sekä keskustellun että havaintojen perusteella merkittävällä osalla polkukartoittajista keskeisenä motivaationa on oma suora hyöty ja polkukartoitusyhteisön yhteisen tekemisen kautta saatu hyöty. Yhteyttä koetaan enemmän toisia lajitovereita eli MTB-harrastajia kohtaan kuin laajempaa OSM- ja avoimen datan yhteisöjä kohtaan. Kartoituksen hyöty on hyvin konkreettinen ja välitön: saadaan tietoa MTB-harrastukseen tarvittavista poluista - tietoa jota ei ole oikein mistään muusta kanavasta saatavissa.
Em. syistä johtuen uskon, että OSM-polkukartoituksesta keskustelu MTB-harrastajien foorumeilla, eikä yleisillä OSM-foorumeilla, ja MTB-kartan, sittemmin Bikemap & Trailmap sovelluksen, roolit ovat olleet kriittisiä OSM-polkukartoituksen menestyksessä.
Hyvänä verrokkina voi katsoa Ruotsissa tapahtunutta kehitystä, jossa samoihin aikoihin kuin Suomessa alkuun päässyt OSM-polkukartoitus (MTB-kartoitus oli tasoissa vielä 2016 asti) ei koskaan lähtenyt lentoon kun Trailforks-sovellus ja sen suljetun kartoituksen alusta nousi MTB-harrastajien piirissä suosituksi. Trailforks-sovelluksen käyttäjien ja sen myötä kartoittajien määrän nopea kasvu nosti sen dominantiksi ratkaisuksi syrjäyttäen kilpailevat vaihtoehdot. Tänä päivänä Ruotsissa on OSM:ssa n. 5000 km MTB-luokiteltua polkua ja sitä on tullut lisää ainoastaan n. 1000 km viimeisen 5 vuoden aikana - Trailforks puolestaan ilmoittaa Ruotsiin n. 42000 km MTB-luokiteltua polkua.
Minä teen työni paikkatiedon kaupallisella puolella ja kieltämättä tuo sana “avoin” kuulostaa alalla usein hieman uskonnon kaltaiselta asialta. Moni asia ei ole kelvollista, jos se ei ole avointa ja se on juuri se asia johon tuossa itse viittaat. Itse jotenkin koetan katsoa vinkkelistä, että jossain paikassa avoimuudella on paikkansa ja toisessa ei. Pitää vain löytää jokaiseen paikkaan se oikea ja parhaiten tilanteeseen sopiva ratkaisu riippumatta siitä millä käyttöoikeusmallilla se on toteutettu. Hyvä esimerkki on ne vesiverkot, joiden parissa itse työskentelen - Hulevesi joutaisi minusta olla kokonaan julkista - se on toki kriittistä, mutta käytännössä kyse on vain putkista maassa, jolla johdetaan taivaalta tullutta vettä paikasta toiseen. Ei siinä oikeasti ole mitään salattavaa - korkeintaan se miten huonossa kunnossa ne liki joka paikassa ovat. Talousvesi taas on hyvinkin kriittistä ja osaltaan salaista, koska sen kautta pahansuopainen taho voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen rajustikin. Sen solmukohtia kuuluu minustakin ehdottomasti salata.
Toinen hyvä esimerkki on Hukkajoen raakut. Koetin aidosti etsiä avoimista luonnonsuojelu yms. datoista, miten Hukkajoki on kuvattu. En löytänyt oikein mitään. Eli se että jossain on raakkuja on katsottu asiaksi, joka salataan ettei joku pyri niistä hyötymään. Haittapuolena tuli sitten se, että metsäkonekuskille ei kulkeutunut tietoa, että tässä on raakuja ja siitä ei saa ajaa. Tai sitten se kulkeutui ja siitä ei vain välitetty. Koetin jokatapauksessa etsiä kaikesta kansalaisena löytämästäni paikkatiedosta tietoja raakkujen suojelusta ja ohueksi jäi. Liito-orava ja sudet kuulunevat samaan kastiin, eli niitten sijaintia salataan lajin oman turvallisuuden vuoksi, koska kaikkien ihmisten hyväntahtoisuuteen ei voida luottaa.
Avoin on lyönyt alalla Suomessa rajusti läpi. Toisaalta Ruotsi on hyvin samanlainen maa ja siellä se ei avoimuus/ilmaisuus ei ole ollenkaan sillä tasolla vaan jokainen taso tekee joka välissä jonkinlaista bisnestä. Norja taas on tässä asiassa hyvin Suomen kaltainen. Eli tässä asiassa on valtavasti kansallisia eroja ja tuo analyysisi Ruotsin erilaisuudesta vastaa hyvin sitä mitä olen kokenut työskennellessäni pohjoismaissa paikkatiedon parissa vuosikymmenen. Ruotsissa paikkatieto on nähty toisin ja yhteisö on vienyt sitä eri suuntaan kuin Suomessa. Ehkäpä se on yksi syy miksi Ikea, ABBA ja H&M ovat ruotsalaisia eikä suomalaisia. Ruotsissa ollaan kansakuntana ihan erilailla bisnesorientoituneita kuin Suomessa ja se näkyy tässä.
Ulkoilukarttani haen käytännössä aina Trailmapista - autolla navigoin aina Google Mapsilla, mutta vesilaitokselle saatan hyvinkin hakea talonumerot OSM datasta. Varsinkin kun Maanmittauslaitos taisi olla poistamassa osoitenumerot avoimesta aineistosta. Asioiden tekemiseen ei ole toistaan oikeampaa tai eettisempää tapaa - riittää, että se soveltuu siihen omaan käyttötarpeeseen parhaalla mahdollisella tavalla ja sitä ajatusta itse ainakin viljelen.
Maitolaiturit kartalle ei todellakaan ole kaupallista potentiaalia sisältävä hanke. Siihen tarvitaan kartoista innostuneita pöhköjä, jotka vaativat vaimoaan merkkaamaan maitolaitureita kartalle, jos itse autoa ajaessaan ei siihen pysty. Se on mainio esimerkki, jossa avoimuus ja joukkoistaminen on ainoa tapa hoitaa asiaa, jos sen hoitamisessa nyt ylipäänsä on mitään tolkkua. Kaupalliset paikkatietoalan toimijat eivät varmasti näe maitolaitureiden kartoittamisessa liiketoimintamahdollisuuksia.
Suunnistuspuolella on sellainen vanha hähmäinen käsite kuin kartoitusoikeus, eli joskus muinoin liitto on jakanut seuroille alueita ja sitten muut eivät saa siihen tulla. Se on edelleen olemassa, mutta kyllä siitä aika on ajanut ohi. Miten ihmeessä joku liitto voi määräillä mitään missä paikassa joku kerho saa kartoittaa, kun kuitenkaan ei ole kyse kummankaan tahon omistamasta maasta?
Totta kai liiton säännöissä sellainen voi kulkea, mutta tänä päivänä tietty osa suunnistustapahtumista on liiton ulkopuolista toimintaa ja silloin liitolla ei ole kertakaikkiaan mitään sanavaltaa kartoittajan ja maanomistajan välisiin sopimuksiin.
Tässä oma pohdintani OSM & avoin data kohdistui erityisesti siihen sokeaan pisteeseen minkä “avoimuuden” hyvin vahva korostus tuntuu välillä tuottaneen: oletetaan, että datan avoimuus korjaa muut puutteet. Ja siksi ei tarvitse murehtia kilpailukyvystä niillä muilla alueilla.
Hyvä esimerkki oheisesta on OSM globaalin keskustelu Overturesta - kommentit kohdistuvat lähinnä Overturen paheksumiseen ja pohdintaan miten OSM:ää suojellaan. Muutama yksittäinen keskustelija välissä yrittää nostaa myös pöydälle syitä miksi Overture on olemassa ja pitäisikö joko OSM:n kehittyä tai löytää tapa toimia Overturen kanssa - mutta nämä pohdinnat eivät juuri vauhtiin pääse.
Datan avoimuus on mielestäni erinomaisen vahva etu, mutta tulee tarkastelussa vasta datan kattavuuden ja laadun jälkeen.
Ruotsin osalta paikkatiedossa kieltämättä on helppo nähdä tämä ero. Tässä en ole kyllä vakuuttunut, että tuo olisi Ruotsin eduksi edes kaupallisen toiminnan kannalta. Uskon enemmän MML:n avoimen datan malliin, jossa verovaroilla tuotetuista, ja perustellusti laajan käytön datasta, ei yritetä nyhtää suhteellisen pientä tuottoa tekemällä niistä maksullisia - pienemmätkin käytön esteet (maksullisuus, lisenssit, hankala tekninen pääsy jne.) hidastavat helposti innovaatioita paljon enemmän kuin uskotaan.
Trailforks esimerkkini ei silti mielestäni johdu “Ruotsi on erilainen” vaan siitä, että kuluttajakäyttäjät eivät isona joukkona nosta alttarille avointa dataa, yksityisyyttä ja montaa muuta asiaa mitkä saattavat jonkin pienemmän asiantuntijajoukon arvostuksessa olla määrääviä.
Onko sinulla linkkiä heittää tuohon keskusteluun? Lueskelen sivistykseksi näitä muiden maiden polkukartoitukseen liittyviä keskusteluita kun sattuvat kohdalle.
Mielenkiintoista pohdintaa ja erinomaisen kiinnostava blogipostaus! Olisi tosiaan hauska kuulla muidenkin ajatuksia!
Itse ajattelen, että muiden blogissa mainittujen seikkojen ohella ihan pelkästään kartan renderöinti motivoi mikromappaamaan pienempääkin piiriä kiinnostavia ominaisuuksia ja ehkä tämä osaltaan selittää myös Trailmapin suosiota. Tähänhän vakiovastaus on, että OSM on nimestään huolimatta paikkatietokanta eikä kartta. osm.org -sivuston kartat ovat vain esimerkkejä ja koska ne on optimoitu “yleiskartoiksi” ne jättävät välttämättä hyvin paljon yksityiskohtia huomiotta. Toisaalta jos omia lisäyksiä ei saa helposti näkymään muualla kuin omaan käyttöön tekemissään visualisoinneissa, niin ne lisäyksetkin jäävät sitten helposti ja ymmärrettävästi siihen omaan lähiympäristöön. Toivottavasti yhä yksinkertaistuvien ja helppokäyttöisempien vektoripohjaisten karttakirjastojen yleistyminen muuttaa tätäkin!
Kuten viime tapaamisessa avauduinkin, itse päädyin aikoinaan OSMin pariin avoimen lähdekoodin ohjelmien ja Linuxin pitkäaikaisen käytön kautta. Omiin valintoihini vaikuttaa kyllä pragmaattisuuden ohella kyllä myös ideologia. En sanoisi uskonnoksi, mutta ehkä ideologia typistyy siihen, että GPL:n (ja CC-SA:n, LPPL:n, ym.) copyleft-klausuuli on mainio idea. Tämä ideologia ohjaa sitten sitä pragmaattisuuttakin, koska Linuxia ja avoimen lähdekoodin ohjelmia on esimerkiksi paljon helpompi muokata mieleisekseen melko mitättömilläkin ohjelmointitaidoilla. Työnantajani pakottaa käyttämään Windows-konetta ja Helsingin Yliopisto vaihtoi muutama vuosi sitten myös sähköpostiohjelmansa Microsoft-pohjaiseksi. On esimerkiksi erittäin vastenmielistä huomata, miten MS pakkosyöttää teko"äly"roskaansa käyttäjien niskaan pyytämättä ja yllätyksenä. Ehkä tästä voi vetää jonkin analogian OSMin ja Google Mapsin välille. Ikeaan, ym. liittyen: ehkei ole sattumaa, että Linuxin synnytti suomalainen koodaaja.
@houtari n ajatus tapaamisesta kaupallisten toimijoiden kanssa olisi ihan mielenkiintoinen idea. Semminkin kun itse löydän motivaationi OSM kartoitukseen ihan muualta kuin kaupallistamisesta tai Googlen, Overturen, tjms. päihittämisestä. Oma motivaatio tulee siitä, että ajan pyörällä paljon ja pitkiä matkoja, ja OSM päihittää matkapyöräreitityksessä kyllä jo muut palvelut. Ja on avoin, eli omat muokkaukset menevät kaikkien hyödyksi. Lisäksi Stadi on gimis ja sen byggia & kartsoja on tullut syynättyä, niin päivittelen ajoittain puolimaanisesti esim. päätöshistoriapeedeeäffistä rakennusten tietoja. Ihan huvikseni.
Omaan ajatteluun ehkä vaikuttaa sekin, etten ole paikkatietoalaan perehtynyt. Oma muodollinen pohjakoulutukseni on laaja-alaisesti, mutta syvästi humanistinen vaikka erikoistuinkin logiikkaan teoreettisen filosofian pääaineopiskelijana. Muiden töiden ohella olen julkaissut ja ylläpidän paria koodipätkää, joita käytetään kuudessa yliopistossa neljällä eri mantereella—ja yhteensä noin kymmenen logiikan historiasta ja -teoriasta kiinnostuneen tutkijan toimesta. Kolmena päivänä viikossa olen töissä osittain omistamassani antikvariaatissa. Että ehkä oma elämä on myös OSMin ulkopuolella enemmän maitolaiturimeininkiä eikä massojen miellyttämistä . Mutta tämänhän sanoivat jo Platon ja Publius Ovidius Naso: χαλεπὰ τὰ καλά, bene vixit qui bene latuit .
Tack. Olipas taas klassinen OSM foorumien vääntö, jossa harvinaisen vähän saatiin pohdittua todellista kysymystä kun näkemykset niin kaukana periaatteista. Muistutus myös siitä miten haastavaa ainakin osaan hankalista aiheista on löytää ratkaisuja kun lainsäädäntö ja käytännöt eroavat eri puolilla maapalloa: tuossa ketjussa konteksti oli UK / Canada / USA oikeudet, jotka hyvin kaukana esim. pohjoismaiden jokaisenoikeuksista.
Suomen OSM-polkukartoituksen (ja Trailmapin) osalta on paljon pohdittu jokaisenoikeuksien vastuupuolta eli “vastuullista luonnossa liikkumista”. Onneksi keskustelu on ollut ym. ketjua sivistyneempää ja on kyetty käytännönläheisesti pohtimaan miten sovitellaan konfliktia “jos polku on olemassa, niin sen voi kartoittaa” vs. “osa karttasovelluksista ei näytä kaikkia tageja ja osa kartan käyttäjistä ei osaa / viitsi / halua ymmärtää omaa vastuutaan selvittää missä saa ja missä ei saa liikkua fillarilla”.
Ratkaisuna ovat olleet mm. säntillinen access & bicycle=no, private, discouraged käyttö, ääritapauksissa mtb:scale-tagin poisto. surface=mud vähentämään liikkumista aroilla poluilla. Trailmap-sovelluksessa reititys & kartan renderointi ym. tagien pohjalta ja käyttäjien ohjeistus jokaisenoikeuksista & kartan rajoituksista.
Hyvä esimerkki hanskatusta haastavasta alueesta on Saariselkä / UKK-puisto, jossa on säännöllisesti tehty perkaus uusille poluille. Viimeisimmän tein itse kun paikalliset eivät enää innostuneet, heidän kantansa oli hieman kallellaan tuohon aiempaan ketjuun eli “me tiedämme & ajamme alueen kaikilla sallituilla poluilla, mutta tänne tulevat turistit saisivat pysyä vain merkatuilla MTB-reiteillä”.
Metsähallituksen useammalle edustajalle olen selittänyt haastetta ja ehdottanut yhteistyötä, alkaen vaikka siitä, että MH kykenisi tuottamaan yksiselitteisen kuvaukset kulkurajoituksista. Vielä ei ole tulosta syntynyt, MH:n kanta on ollut että kulkijoiden pitäisi katsoa tietoa ainoastaan heidän verkkosivuiltaan sallituista reiteistä.
. Mutta tämänhän sanoivat jo Platon ja Publius Ovidius Naso: χαλεπὰ τὰ καλά, bene vixit qui bene latuit 
.