Maastossa liikkuminen on peruskauraa, mutta osm on uusi asia, joten kysynkin senioreilta…
Minulla on Nuuksion järviylängöltä (se on lumien sulamisen jälkeen peruskuntomaastoni kesän Alppireissuille) kertynyt vuosien varrella useita kymmeniä, tai ehkä jopa muutama sata kilometriä eritasoisia metsäpolkuja, joita ei juurikaan mistään kartoista löydy. Ison osan niistä olen piirrellyt hyvin ylimalkaisesti digitaaliseen topokarttapohjaan. Kyllä niistä gpx:tkin löytynevät, mutta ajattelin ensi keväänä/kesänä poimia kahdella gps:llä jälkiä uudelleen ja piirrellä ne osm:ään. Silläkin uhalla, että se rohkaisee jonkun pois merkityiltä reiteiltä. Ja jos se osm-yhteisön mielestä on soveliasta…
Olen lukenut wikisivuja ja keskusteluja, sekä tutkinut olemassa olevien polkujen ominaisuuksia, mutta en ole onnistunut rakentamaan selkeää kuvaa miten metsäpolkujen ominaisuudet pitäisi merkitä. Tuollainen luontoon kulkemisen myötä kulunut polku lienee kuitenkin highway=path. Menenkö täysin metsään, jos merkitsen ominaisuuksiksi sac_scale ja trail_visibility? sac_scale=hiking lienee suunnilleen ainoa, jota eteläisessä Suomessa on tarpeen käyttää. Pitäisikö jyrkät, hankalat (käsiavusteiset) ja sopivissa olusuhteissa vaarallisen liukkaat (putoamisvaara) osuudet kuitenkin merkitä sac_scale=mountain_hiking, vaikka vuoristosta ei olekaan kysymys? Vai olisiko metsäpolut syytä merkitä täysin toisella tavalla? Olennaista mielestäni on kuitenkin polkujen jonkin tason luokittelu, jotta ne voisi halutessaan esittää erinäköisillä viivoilla. Olenko yhtään kartalla ajatuksineni?
Vielä relaatioista: Kun piirrän suon, Mapnik renderöi sen eri tavalla riippuen siitä onko se liitetty relaatioon vai ei. Vaikkapa täällä: http://www.openstreetmap.org/?lat=60.30264&lon=24.50781&zoom=16&layers=M - jossa valkopohjainen suo on relaatiossa ja “suoraan metsään renderöity” suo taas ei. Esimerkiksi swamp-tyyppinen puita kasvava suo on jollain tavalla “totuudenmukaisempi”, kun suomerkinnät piirretään metsään. Niin tai näin, mutta varsinainen kysymys: Mitä aiheuttaa tai jättää aiheuttamatta, jos jätän jonkin alueen pois ympäröivästä relaatiosta?
Milloin “outer”-alueen ominaisuudet pitäisi merkitä itse alueeseen, milloin taas relaatioon? Yritin kyllä tehdä tehdä päätelmiä lukemastani, mutta josko joku vaivautuisi rautalangasta vääntämään, mikä on oikea tapa toimia?
Poluista on väännetty aiemminkin, mutta minusta vaikutat olevan oikeilla jäljillä. Minun metsäretkeni rajoittuvat pääasiassa hyötypyöräilyyn helppoja polkuja pitkin, joten en koe itseäni asiantuntijaksi.
Päällekkäiset alueet ovat ainakin Garminin kartoissa hankalia. Alueiden piirtojärjestystä voinee kai periaatteessa muuttaa, mutta helpointa olisi olla tyystin piirtämättä päällekkäisiä alueita. Olisikohan OSMissa jo lisämääreitä erityyppisille soille? Minusta tuntuisi oikeammalta merkitä puuta kasvavat suot jollain lisämääreellä kuin piirtää suota ja metsää päällekkäin.
Minulla on sellainen käsitys, että multipolygon-relaatioiden alkuaikana ominaisuudet oli tapana merkitä outer-jäseniin. Joskus niitä merkittiin jopa inner-jäseniin, siis esimerkiksi järven kaikkiin role-viivoihin natural=water. Sittemmin ainakin joidenkin työkalujen sääntötulkintaa muutettiin niin, että ominaisuudet pitäisi merkitä relaatioon. Esimerkki mkgmapista: Jos teet järven ja merkitset role=outer-viivalle natural=water, niin sitten järven saaretkin jäävät veden alle, koska mkgmap käsittelee kaikki viivat myös relaatiosta erikseen. Se siis piirtää päällekkäin kaksi järveä: sellaisen, josta on leikattu reiät pois, ja sellaisen, josta reikiä ei ole poistettu. Jos role=outer-viivoilla ei ole määreitä, niin viivat (tai alueet) eivät ilmesty Garmin-kartalle toiseen kertaan.
Inner-jäseniin voi toki edelleen olla järkevää merkitä ominaisuuksia. Esimerkiksi juuri nuo metsän suo"saaret" ovat juuri sellaisia. Merkitsisin multipolygon-relaatiolle natural=wood, outer-viivalle en mitään (paitsi ehkä source=Bing tms.) ja sitten inner-viivalle ne suon määreet.
Hankalampi esimerkki: metsä, jonka sisällä on suota, jonka keskellä on järvi. Määritellään metsälle relaatio type=multipolygon, natural=water. Outer-viivaksi metsän ulkorajat ja inner-viivaksi suon ulkoraja. Määritellään suolle relaatio type=multipolygon, natural=swamp (vai mikä se nyt onkaan). Annetaan sen outer-viivaksi suon ulkoraja (siis sama kuin metsän inner-viiva) ja inner-viivaksi järven rantaviiva. Jos järvessä olisi vielä saaria, niin järvestäkin tehtäisiin multipolygon. Ellei, niin merkitään järven määreet suoraan sille rantaviivalle.
Metsäpoluille tosiaan sac_scale ja trail_visibility tarjoavat ehkä nopeimmin tietoa minkälainen path on kyseessä. Koska erityisesti joissain maissa suositaan path:in käyttöä ihan kaikkeen missä ei autolla liikuta, olen päätynyt lisäämään erilaisille metsäreiteille myös kasan (tai osan näistä) muita tageja jotka saattaisi hyvällä todennäköisyydellä noista päätellä, mutta ei varmuudella:
wheelchair=no
surface=ground/mud/*
lit=no/yes
snowplowing=no
joskus myös roots=yes
high_heels=no/demanding
racing_bike=no
välillä myös informal=yes
Erityisesti ensimmäinen toisi helposti lisää erottelukykyä erilaisille kävelijöille tai pyöräilijöille. Joillekin todella kapeille askeljäljille vielä esim. width=0.3
Näköjään ( http://trac.openstreetmap.org/ticket/1607 ) metsäsoiden renderöinti voi parantua joskus (ts. nykyiset valkopohjaiset alueet), aivan äskettäin on noin vanhaan toiveeseen tullut uutta kommenttia.