2

Hei

Ensinnäkin kiitokset varsin mielenkiintoisesta ja hyvin tehdystä wikisivusta.

En tiedä riittävästi importtien ja erilaisten GIS-tietokantojen teknisistä ominaisuuksista, jotta voisin kommentoida tämän metodin teknisiä etuja tai haittoja muihin verrattuna. Alla olevat kommenttini perustuvat siihen, että olen ollut OSM:ssä käyttäjänä ja kartoittajana vuodesta 2007.

Tämä importti on mielestäni ehdottoman hyvä asia!

Metsien massamittainen piirtely käsin mistä tahansa ilmakuva-aineistosta on todella, todella puuduttavaa ja turhauttavaa. Se on nimenomaan sellaista puuhaa, joka on mielekästä automatisoida riippumatta siitä, pelkääkö teko"älyn" joskus tulevaisuudessa vievän leivän juuri siitä omasta pöydästä. Ja tämä siis kokemuksen rintaäänellä (OSM:n alkuaikoina Landsatin pikselimassasta piirtelystä lähtien). Tätä kantaa puoltaa myös se ylläkin mainittu seikka, ettei kenelläkään aivan ilmeisesti ole tähänkään mennessä ollut riittävästi vapaa-aikaa Suomen aarniometsiä kartalle vektoroida.

Lisäksi jo luotua, vaikka ehkä vajaavaista ja epätäydellistä, aineistoa on paljon mielekkäämpää ja helpompaa korjailla ja täydentää jälkikäteen, kuin yrittää luoda neliökilometrikaupalla tyhjästä uutta “taydellistä” massaa.

Toinen juttu johon otan kantaa, on tuo vasta-argumentti visuaalisesta karkista. Metsien kartoittaminen on (esimerkiksi pidempiä pyöräretkiä ajatellen) myös ihan oiva navigointiväline eikä pelkkää värin lisäystä valkoiselle pohjalle. Itse en käytä pitkilläkään pyöräretkillä GPS-laitteeseen yhdistettyä karttaa. Tällöin navigoinnin apuna toimivat pääsääntöisesti risteykset, mutta myös luonnonmuodostelmat. Oikeaan kohtaan sattuvat metsät ja peltoaukeamat ovat ihan hyvä tapa tarkistaa, että on edelleen oikealla polulla. Kaikkia pieniä polkujakaan ei kartalla ole, joten risteyksiin ei voi sokeasti luottaa. Pitkä pätkä erämaapolkua täysin valkoisella karttapohjalla ei ole oikeasti kovin informatiivinen siinä tapauksessa, ettei käytä GPS-laitetta suunnistuksen tukena.

Yst. Tolstoi