Wiki-sivustolla on ansiokkaat ohjeet kevyen liikenteen teiden merkitsemisestä. Ohjeissa on kuitenkin yksi kohta, jonka muuttamista voisi ainakin harkita. Ohjeissa nimittäin neuvotaan merkitsemään “Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä kiinni ajoradassa” pelkästään pääkadun ominaisuudeksi, lisäämällä sille tagit cycleway=lane ja foot=yes. Tällä tavalla merkitty pyörätie ei kuitenkaan tule näkyviin missään mittakaavassa sen enempää Mapnik- kuin Osmarender-tasoillekaan. Esimerkki: http://openstreetmap.org/?lat=60.22872&lon=25.07129&zoom=17&layers=B0FT
Kurkimäentien pohjoispuolella kulkee cycleway=lane -merkitty pyörätie, vaikka se ei kartalla näykään.
Omilla kartanpiirtosäännöillä tällaisenkin pyörätien saa näkyviin, mutta sen piirtäminen järkevästi kartalle on vaikeaa. Ensin onnistuin piirtämään pyörätien katkoviivalla päätien keskilinjalle, mikä ei kuitenkaan näytä hyvältä eikä vastaa todellisuutta. Sitten kokeilin piirtää pyörätien siirtymän avulla päätien sivulle, mutta tulos on oikea vain sattumalta, koska tageissa ei ole tietoa siitä, kummalla puolen päätietä pyörätie/jalkakäytävä on. Ja vaikka olisikin, niin päätien suunnan muuttuminen jonkun muokkauksen yhteydessä heittäisi pyörätien toiselle puolelle katua.
Ehdotukseni on, myös aivan kadun reunassa olevat pyörätiet piirrettäisiin omina teinään, ja merkittäisiin highway=cycleway + foot=yes, jos ne on erotettu reunakivellä autotiestä. Cycleway=lane voisi käyttää siellä, missä pyörätie on vain maalaamalla erotettu kaista autotien reunassa.
Kannatan tätä muutosta toimintatapaan. Vaikka kartalla näkyminen on periaatteessa renderöintiongelma, en itse ole keksinyt syytä miksei tuota voisi noin merkata. On selkeämpi ja helpompi tapa merkitä kummalla puolella väylä kulkee ja muutenkin selventää esimerkiksi tilanteita, joissa pyörätie on lyhyellä matkalla välillä kiinni ajoradassa ja välillä erillään.
Kuitenkin toiminnan kannalta samanlaisia kevyen liikenteen väyliä ovat, oli sitten 15 cm reunakivi tai 3 metriä nurmikkoa siinä välissä.
Olen itse tehnytkin mm. juuri Kurkimäkeä ja Kivikkoa, juuri kevyen liikenteen väyliä ja kävelypolkuja, ja tämä kysymys on tullut usein mieleen!
Toinen kohta olisi aivan läheinen Kivikonkaari, jonka molemmin puolin kulkee pyörätie, jossa on vielä hankalia “epäjatkuvuuksia” mm. Llinnoituksentien ja etelämmässä Kehä I:n liittymän kohdalla. Pyöräteiden erottaminen kivikonkaaresta olisi sitenkin perusteltua, että tien ja pyörätien välissä on todella metrin verran nurmikkoa ja istutettuja puita, vaikka kartalla näyttää (ehkä) hassulta todella piirtää tien molemmin puolin pyörätiet.
Käsittääkseni reitinhakualgoritmeille ei tuota ongelmia vaikka tiessä olisi vain tagi cycle=yes, mutta kieltämättä ihmiselle on helpompi prosessoida reittiä kun pyörätiet on eksplisiittisesti merkitty.
Tällä tavalla tulee kyllä todella paljon uusia teitä…
Juu, minäkin kannatan tätä esitettyä merkintätapaa. Esimerkiksi Keravalla ja Tuusulassa tuo pyörätie luikertelee vähän väliä ihan tien viereen ja taas muutaman metrin päähän eli tuolla saa pyörätien jopa näyttämään fiksulta ja selkeältä. Uusien teiden määrä toki lisääntyy, mutta ainakin minun mielestäni tuo on selkein tapa merkitä nuo pyörätiet.
Tolstoi, sä olet tainnut “vähän” kartoittaa Savion suunnalta, loistavaa työtä! Kattelin vaan yksi päivä että mitäs kautta ajelisin kaverin luokse Saviolle niin huomasin että sinne oli tullut monta kilometriä lisää tietä.
Piirtäessä kevyen liikenteen väyliä omina teinään kannattaa muistaa, että OSM:n dataa käytetään karttojen piirtämisen lisäksi myös navigaattorien (navigaatio-ohjelmien) reittisuunnittelussa. Navigaattorit eivät osaa päätellä, että metrin tai parin päässä toisistaan kulkevat auto- ja pyörätie ovat itse asiassa samaa tietä. Tieltä toiselle ei pääse, jos niillä ei ole yhteistä nodea. Jos autotiestä lähtee sivukatu, ei pyöräilijä pysty navigaattorin mukaan kääntymään sille, jos pyörätiestä ei ole piirretty lyhyttä tietä sivukadun alkuun. Ainakin suojateiden kohdalle kannattaisi piirtää tie autotien eri puolilla olevien pyöräteiden välille.
Kannatan myös ehdotusta. Ainakin Oulussa joissain kohden pyörätie vaihtaa puolta. Usein se on myös molemmin puolin, paitsi että saattaa päättyä toiselta puolelta.
Mielestäni olisi hyvä tehdä samoin kuin moottoriteiden kanssa, niissähän molempien suuntien pisteet on tarkoitus olla “vierekkäin”.
Täällä Forumilla olikin vajaa vuosi sitten puhetta kevyen liikenteen väylien merkitsemisestä. Jonkinlaisena konsensuksena silloin päätettiin, että pyörä- ja kävelytiet merkataan itsenäisiksi väyliksi kun ne ovat–edes ajoittain–selvästi erillään päätiestä (nurmikkoa tai kivetystä välissä), mutta jäi epäselväksi milloin tulisi käyttää “cycleway=lane” tagia.
Ainakin yksi argumentti erillisten teiden piirtämiseen oli, ettei “lane” -tagatut tiet näkyneet missään. Nyttemmin olen ilokseni huomannut, että sekä pyörätiekartta ETTÄ nyttemmin myös Osmarenderer -layeri näyttävät tällaiset pyörätiet. Ehkäpä tämä piirre siirtyy pikkuhiljaa myös Mapnikiin!
Ehdotukseni olisi, että sekamelskan välttämiseksi, selvästi koko ajan tiessä kiinni olevat (vain rotvallikivin erotetut) kevyen liikenteen väylät voisi laittaa aina tuolla “lane” tagilla.
Ainakin eräs argumentti tämän puolesta olisi, että se onko pyörätie autotiessä kiinni tai ei vaikuttaa esim. auraamiseen talvella, ja näin tiet olisi hyvä ainakin erotella toisistaan jollakin tapaa.
Lopuksi henkilökohtaiset kiitokset käyttäjä skelalle, joka on mm. nimennyt monia Jokivarren teitä (itseltä jäi vihko kotiin kun siellä viimeksi liikuin)
Jokivarresta (ja läheiseltä Metsolantieltä) löytyykin hyvä esimerkki kevyen liikenteen väylien näkymisestä “lane” -tagilla ja ilman Osmarenderissä. http://www.openstreetmap.org/?lat=60.35106&lon=25.11715&zoom=17&layers=0B00FTF’
Tähän voisi sekamelskaa välttääkseen päättää jonkin yksinkertaisen ja yksiselitteisen, uuden ohjeistuksen.
Pyöräilyreittien suunnittelua varten olisi kyllä hyvä tietää, kummalla puolella tietä pyörätie kulkee. Esimerkiksi Metsolantiellä, Sorvatiellä ja Murmelikuja-Norppatiellä on molemmin puolin reunakivellä erotetut pyörätien näköiset tiet, mutta toinen niistä on jalkakäytävä ja vain toinen merkitty pyörätieksi. Tuolla liikennettä on sen verran vähän, ettei kukaan katso kieroon jalkakäytävällä pyöräilemistä, mutta jossain siitä voi olla suurta vaaraa. Tosin sellaisissa paikoissa pyörätie on yleensä erotettu muullakin kuin reunakivellä.
Voisikohan sitä lane-tagia tarkentaa, esimerkiksi määrittelemällä erikseen lane:left ja lane:right? Nieriäisentiellä ja osittain Nahkiaisentiellä on jalkakäytävä vain tien toisessa reunassa (eikä lainkaan pyörätietä).
Ohjeistusta varten olisi myös hyvä kokeilla pyöräilynavigaattorien reititysalgoritmien toimintaa. Garmin Edge 705 näyttäisi välttävän käännöksiä. Jos navigaattori ei tiedä pyörätien vaihtuvan tien reunalta toiselle, se saattaa neuvoa sellaiselle reitille, jossa tulee monia puolenvaihtoja. Vantaalla rakennetaan risteyksiin lähes poikkeuksetta reunakivet. Madallettujakin kiviä on ikävä ylittää kapearenkaisella pyörällä.
Työni helpottamiseksi parantelin hieman JOSM:n TCX-liitännäistä. Nyt (svn-archive/applications/editors/josm at main · openstreetmap/svn-archive · GitHub -r13500) voin Lap-nappia painamalla merkitä esimerkiksi bussipysäkkien paikan ohi kulkiessani, pysähtymättä. Jokaisen kierroksen ensimmäinen piste on “named point”. Lähetin vastaavan muutoksen myös gpsbabelin gtrnctr.c:n tekijälle.
Osuvia huomioita molemmat, en huomannutkaan tuota siellä pyöräillessäni. lane tagilla merkityillä teillä pyörätie näyttää kartalla menevän tien molemmin puolin, tai puolisuutta ei ainakaan vielä voi merkitä ja ehkä tagin käyttö menisi liian hankalaksi, sillä oikea ja vasen olisi aina määriteltävä tien suunnan suhteen, ja jos sitä jostain syystä vahingossa muuttaa… Reitinhakualgoritmeille tämä ei sinänsä varmaan ole ongelma (kunhan siis molemmin puolin tietä todella on myös pyörätiet), mutta mukavampi tämäkin tieto olisi saada karttaan. Ehkä tosiaan lane tagi ei kunnolla sovellu aivan yleiseen käyttöön (tosin esim. melko läheisellä Anttilantiellä on pyörä/kävelytiet molemmin puolin tietä).
Kävin tänään kokeilemassa polkupyörääni rakentamaani GPS-laturikytkentää ajamalla Jokitietä ja Perkaustietä pitkin Keravalle ja Lahdentietä pitkin pois, kun pari päivää sitten lataamani finland.osm.bz2 näytti niiltä osin vajaalta. Kun sitten palasin kotiin täydentämään karttaa, huomasinkin, että siellähän ne tiet jo olivatkin. Siirsin tosin teitä muutamasta kohtaa vastaamaan tallentamaani jälkeä paremmin, sillä Garmin Edge 705 tuntuu varsin tarkalta.
Muutin tuota aiemmin mainitsemaani “named point”-viritystä niin, että Lap-näppäimen painallus synnyttää GPX-jälkeen waypointin. Olen painellut Lap-nappia milloin missäkin: tienristeyksissä, bussipysäkkien kohdilla jne. Kotona on kyllä välillä vaikea muistaa, mikä piste tarkoitti mitäkin.
Hyvää työtä! Jokitien ja Lahdentien varressa olikin paljon ennen kartoittamattomia pihateitä. Omaan Globalsattiini saa paineltua waypointeja myös itse, mutta ne eivät erotu .gpx tiedostossa normaaleista pisteistä mitenkään. Muutamia risteyksiä olen merkkaillut painelemalla nappia peränjälkeen ja katsomalla sitten jäljistä ajoittain supussa näkyviä pisteitä.
Itse olen myös melko laiska pysähtymään ja kirjoittamaan teiden nimiä ylös; pitäisi varmaan kokeilla jonkinlaista sanelukoneviritelmää, sillä gps -pisteissä olisi aina aikamerkki. Sitten ehkä tuntisi olonsa vaivautuneeksi, kun puhelisi itsekseen pyöräillessään ;).
Olen miettinyt tätä asiaa, ja ainakin Navteqillä on (tunnen siellä töissä olevan) herätty samaan ongelmaan: missä menee raja erikseen merkittävälle kevyenliikenteen väylälle? Navteqin käytäntö toistaiseksi tilanteeseen on ollut ilmeisesti se, että välissä pitää olla jotain konkreettista, kuten useita metrejä leveä ruohoalue, joka oikeuttaisi erilliseen väylään. Tämän säännön perusteella homma on karannut OSM:ssä käsistä, ja etenkin pääkaupunkiseudulla lähes jokaiselle tielle on tehty omat kevyenliikenteen väylät. Ideana ilmeisesti on järjestää tarkempia navigointiohjeita, joka onkin hyvä tavoite, mutta kartalla homma alkaa paikoin mennä sekavaksi. Kävelynavigoinnissa yksi tärkeimmistä jutuista on kuitenkin tietää, milloin kadun yli kannattaa mennä, jos vaikka seuraava ylityspaikka onkin usean kilometrin päässä ja kohteelle joutuu kävelemään takaisin päin.
Parhaitenhan homma menisi niin, että autotielle määritetään kevyenliikenteen väylien olemassaolo ja taso kummallekin puolelle erikseen, ja ylityspaikat hoidettaisiin nykyisillä suojatietageilla.
En oikeasti tiedä, onko tähän olemassa joitain käytäntöjä, valmiita aiheita tjs., joten olisin kiinnostunut kuulemaan asioiden todellisen laidan.
Peltilehmäajoradan ja kevyen liikenteen väylän erottaa toisistaan pelkkä katukivireunus. Peltilehmäväylästä erkanee sivuttaiskatu/tie ja autoliikenteen sujuvoittamiseksi (kevyen liikenteen turvallisuuden kustannuksella) risteysalueella kevyen liikenteen väylä työntäytyy “ulospäin”. Esimerkkinä Vaajakoskentien ja Halssilanrinteen risteys.
Ihan vain tällaisen tyhmän kysymys: mikäli Vaajakoskentien suuntainen kevyen liikenteen väylä merkittäisiin pelkäksi olemassaoloksi ja sen risteyskohta Halssilanrinteen kanssa pelkäksi suojatieksi, niin miten sujuisi jatkossa esim. pyöräilynavigointi? Nythän kaksi valtakunnallista pyörämatkailureittiä on merkitty kevyen liikenteen väylälle ja ylittävät Halssilanrinteen suojatiesaarekkeen kautta.
Esittämäsi toteutustapa toimisi mielestäni heikosti pyöräily/patikkanavigoinnissa. Navilaitteen pitäisi tuonkaltaisilla risteysalueilla osata ohjata kevyen liikenteen kulkija 15-20 metriä väylältä “sivuun”.
Tottahan se on. Pitääkö siis kaikki kevyenliikenteen väylät merkitä aina erikseen? Entä mikä jalankulkuluokitus (yes/designated/no) annetaan silloin autotielle?
Mielestäni vain avain foot/bicycle=no on tarpeen, kun tiellä/kadulla on erillinen kieltomerkki. Muissa tapauksissa tiellä/kadulla saa kävellä/pyöräillä, eikä sitä tarvitse kait erikseen avaintaa? Ja jos kevyen liikenteen väylä kulkee vierellä (avaimella foot/bicycle=designated/yes), ei peltilehmäväylälle kait kuitenkaan tarvita pyörälläajo/jalankulkukieltoa? Tai ehkä tarvitaan, koska navilaite ei välttämättä osaa silloin ohjata kevyen liikenteen väylälle?
Toisinkin päin pitäisi ehkä merkitä, eli jalkakäytävälle ajoneuvokielto. Viime tai toissavuonna bussikyydissä istuessani navilaite ohjasi bussin ajamaan jalkakäytävää pitkin.
Eikö footpath/cyclepath estä automaattisesti autoilun? Onko “no” kielto vai suositus? Olen huomannut, että navi ohjaa autotielle aika helposti, jos kävelyä/pyöräilyä ei ole estetty, siksi olen itse merkkailut autoteillä, joiden viereen olen kevyenliikenteen väylän piirtänyt, kävelyn ja pyöräilyn kielletyksi.
Mielestäni foot=no tai bicycle=no on väärin, jos tiellä ei ole vastaavaa kieltomerkkiä. Tieliikennelaki ei kiellä ajoradalla pyöräilyä. Tieliikenneasetuksen mukaan lyhyellä matkalla ei ole pakko käyttää ajoradan vasemmalla puolella olevaa kevyen liikenteen väylää, jos on turvallisempaa käyttää ajorataa.
Wienin sopimuksen mukaan yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää ei ole lainkaan pakko käyttää. Ainoastaan pyörätien (jolla jalankulku on kielletty) käyttöä voidaan velvoittaa. Saksassa (ja oletettavasti muissakin saksankielisissä maissa) pyörätiet ovat pääsääntöisesti yksisuuntaisia, jolloin pyörätiepakko saattaa jopa lisätä turvallisuutta.
Garminin laitteet huijaavat pyöräily- ja kävelynavigoinnissa. Ne ottavat kevyen liikenteen väylät huomioon vain reitin alku- ja loppupäässä (ensimmäiset ja viimeiset pari kilometriä). Keskivaiheen ne reitittävät ’autoteitä’ pitkin. Jos niillä on pyöräily kielletty, niin sitten kierretään kymmenien tai satojen kilometrien sakkolenkki pienempiä teitä pitkin. Näin käy helposti esimerkiksi tiellä 45 Tuusulan Hyrylässä.
Annetaanko navien siis reitittää autoteiden kautta vai voiko tälle tehdä jotain? En tosiaan itse tarkasti tiedä noiden no/designated/yes käytöstä mitään välttämätöntä tarkempaa, sillä suomalaista käytännön tietoa ei tunnu löytyvän mistään.
Pyöräilyreitityshän on reititysalgoritmin ongelma, jota ei voi ’korjata’ muokkaamalla kartta-aineistoa. Ehdottamasi kaltainen muokkailu on ’mapping for a renderer’ eli moitittavaa.
Pitkän matkan kevyen liikenteen reititys on täysin erilaista kuin moottoriajoneuvoliikenteen. En tiedä sinusta, mutta minä suosin pieniä tai hiljaisia teitä sekä vältän Suomessa tyypillistä pyörätieghettoa (sisään vedettyjä risteyksiä, vaarallisia tunneliristeyksiä, reunakiviä yms.). Säätilakin vaikuttaa. Kuivalla kelillä voi käyttää tasaisia metsäpolkuja, mutta sateen jälkeen ne menevät mutavelliksi. Talvella rajoitteita on vielä enemmän. Ehkä jokin OsmAnd voisi joskus osata ottaa kaiken tuollaisen huomioon, mutta en usko, että suljetun lähdekoodin navigaattorit koskaan ovat täysin käyttökelpoisia.
Eli mikä arvo annetaan autotien jalankulku- ja pyöräilyoikeuksiksi?
Ei täydellistä navigaattoria ole olemassa nyt eikä varmaan pitkään aikaan, jos koskaan. Itse käytän pyöräillessäni juuri tämänkaltaista reittiä, joka menee kotipaikkakuntani suhteellisen ison tien vieressä. Ylitykset/alitukset ovat suurimmaksi osaksi alikulkuja tai ainakin liikennevalo-ohjattuja. Pyörätie on leveä ja hyväkuntoinen, se aurataan talvisin ja on muutaman kymmenen metrin päässä autotiestä. Tampereella keskustassa pyöräily on aikamoista unelmaa. Muista kaupungeista en tiedä.
Valitettavasti olen huomannut sellaisen asian, että pyöräily- ja kävelynavigaattorit laskevat nopeutta autoille annetun nopeusrajoituksen ja tieluokan mukaan, mitkä eivät siis mitenkään vaikuta pyöräily- tai kävelynopeuteen. Toivottavasti näihin asioihin saadaan nopeasti korjausta.
